Puolen hehtaarin puutarhassa kuljeskelet perennaistutusten ja ruusupensaiden lomassa. Pihan satoa saatat löytää myös myyntipöydältä : kuivattuja yrttejä, siemeniä, perennanjakotaimia, kukkakimppuja tai viinimarjoja.
Puutarha on muotoutunut yhdeksän vuoden aikana harrastelijataidoilla.
Periaatteena on muokata pihapiiriä täydentävä ympäristö, lähtökohtana olemassaolevat vanhat puut, pensaat ja perennat. Ideoita kokeillaan ja muutellaan vapaasti- niinpä isot, kiinteät rakenteet ovat toistaiseksi saaneet odottaa. Kasvilajien määrää on vaikea sanoa: lisää tulee ja osa häviää. Puutarha elää ja muuttuu, eikä toivottavasti ikinä tule aivan valmiiksi...
Piha on perustettu paksuun peltomultaan miehen korkuista autiotalon heinikkoa raivaamalla ja leikkaamalla. Kasvivalinnat määräytyvät pääasiassa kestävyyden perusteella: Kasveja ei kastella ja oman haasteensa muodostavat multavassa maassa viihtyvät rikkaruohot, loppumaton myyräkanta, sekä rusakot. Onneksi luonto auttaa asiaa osaltaan: Pihan liepeillä ovat liikkuneet mm. ilves, viirupöllö ja kanahaukka.
Iloisia yllätyksiäkin mukaan mahtuu: Vanhat ruusut rehottavat edelleen ja voivat hyvin; suuren omenatarhan viimeinen vanha puu on edelleen elossa. Myös kuvissa näkyvä olkikate on tuottanut hyviä tuloksia: Kasvit ovat viihtyneet ja kitkeminen edes hieman vähentynyt... Vanhemmat istutusalueet pärjäävätkin sitten lähes omillaan kasvien levittäytyessä tiiviiksi matoksi. Tosin kovat myyrävuodet ovat ajoittain saaneet harkitsemaan katteen käyttökelpoisuutta - pehku kun sopii myyrän poikien lämmikkeeksikin hyvin...
Parhaillaan:
13.5. tuli kesä ja pääskyset. 14.5. puhkesivat ensimmäisiin pihakoivuihin lehdet hellepäivien ja ukonilman saattelemana. Narsissit, scillat ja valkovuokot kukkivat, myöhässä viime vuoteen verrattuna.
2.6. piha on jo vehreä - ainakin rikkaruohot kukoistavat kaiken kosteuden jälkeen. Talvituhoiltakin melkein vältyttiin: Pari arempaa pensasruusua vielä miettii kasvaako vai ei ja kirsikat kituvat syystä tai toisesta. Myyrän tuhoja ei ollenkaan! Näyttää olevan rehevä kesä tulossa.
8.6. Kitkemistä tosiaan riittää, mutta mikäpä on kitkiessä sireenien ja illakon tuoksussa ( ja itikoiden ininässä... ). Ihmeen rehevältä näyttää muutenkin. Vanhat irikset ja raparperit kukkivat, Alaskan kleitonia jas kultatyräkki myös. Keltaiset pensasruusut - kaikki neljä - näyttivät paleltuneen, mutta sieltä sitä kuitenkin ponkaistiin pinnalle mullan alta uusin versoin! Laventeli on myös kärsinyt pakkasesta, mutta hengissä näyttäisi silti olevan. Toivotaan parasta ja paljon itsekseen itäneitä siementaimia.
17.6. Juhannusruusu on kukassa ja ensimmäiset kurjenpolvetkin aloittelevat. Ajoissa ollaan tänä kesänä! Ja ne rikkaruohot... ei loppua näy. Lisäämme katetta jossain vaiheessa, ei muu auta, silläkin uhalla että tulee taas myyrävuosi.
6.7. pionit kukkivat valtavan isoina. Kurjenpolvet ovat myös vauhdissa, liljat aloittelevat. Helle lyhentää kukinta-aikaa, vaan eipä valiteta - sateita on jo luvassa, kuulemma.
21.7. Kukinnat menevät helteissä nopeasti ohi, nyt ollaan jo myöhemmissä päivänliljoissa. Kuukauden aikana sadetta on saatu kahtena yönä - kovasti odotellaan edelleen.
Viinimarjat karisevat, miten käynee metsämajoille. Pihatöihin ei ole päästy juuri lainkaan ( helteen, ötökkäarmeijan ja kuivuuden vuoksi, osin kahvilakiireidenkin ) vaan tehdäänpä sitten syksyllä. Hirvensalmen taimistolta haettiin "lapsia" vanhalle omenapuulle: Paasikiven talvea vanha puu ilmeisesti on ja varttamalla saatiin uusia kavereita. Toivotaan, etteivät päädy myyrien suihin !
5.8. Marjankeruu alkaa häämöttää. Paljon on viinimarjoja kuivuudesta huolimatta, vaan kukkia ei edelleen näy tavalliseen tapaan. Sadetta, äkkiä, paljon, KIIITOS! Ennenkuin lakastuu muutakin kuin kasvit...
1.9. Syystyöt alkavat sadetta edelleen odotellen, maa on edelleen kovin kuivaa.
Ja edelleen:
Olemme Oma Piha -lehden järjestämän Paras Piha 2009- kilpailun voittajapiha! Lisää asiasta Oma Piha-lehden 1/2010 numerossa tai www.omapiha.info.
Tervetuloa ensi kesänä pihavierailulle!
Oma Piha-lehden vierailu poiki myös vanhan ruusumme tunnistamisen: Kyseessä on todennäköisesti Kirkonruusu Rosa Francofurtana jossain muodossaan.
Tyypillisiä eteläiselle kannalle ovat kuuleman mukaan meidänkin ruusustamme löytyvät voimakas tuoksu, juurivesat, hyvä kasvu, valkea viiva kukassa, isot piikit vanhoissa oksissa uusien ollessa piikittömiä, nupun juuressa oleva punainen "karva". Meillä ruusu on parhaimmillaan kasvattanut kuusta pitkin yli kolmen metrin korkuisia versoja, versot ovat muuten raskaita ja taipuvat runsaiden nuppujen alla. Lehdet ovat vaalean vihertäviä.
Ruusuihmiset, tervetuloa visiitille ja vilkaisemaan, lisätieto asiasta on edelleen tervetullutta!
